Keväällä 2026 Tribe Tampere järjesti 12 viikon Startup Rocket -yrityshautomon 15:ta alkuvaiheen startupille. Ohjelma oli osa Pirkanmaan liiton AKKE-rahoituksella tukemaa kehittämishanketta, jonka tavoitteena oli vahvistaa alkuvaiheen yrittäjyyttä ja kehittää uusia toimintamalleja startupien tukemiseen.

Osana hanketta jaamme ohjelmaan osallistuneiden perustajien tarinoita. He kertovat omin sanoin kokemuksistaan, kohtaamistaan haasteista ja startup-matkansa merkittävistä virstanpylväistä.

Tässä Founder Story -tarinassa Atte Koskela kertoo tähänastisesta matkastaan. Mukavia lukuhetkiä!

— 

Idean nikkari opettelee myymään

Pitää heti alkuun tunnustaa, etten ole ihan varma, olenko oikea ihminen kertomaan startup-tarinaa. Missä vaiheessa ideasta oikeastaan tulee startup, ja voiko pelkkää ideaa edes pitää sellaisena? Olen pyöritellyt tätä aika paljon ja päätynyt lopulta siihen, että minun ideani ovat vielä harrastuksia. Sen tunnistaa siitä, että niihin palaa enemmän rahaa kuin ne tuottavat.

En ole mikään startup-guru vaan ehkä enemmän idean nikkari ja innostuja. Minua ei ole koskaan kiinnostanut yksi tietty yritys tai ala, vaan laajasti kaikki erilaiset tapahtumat, toiminnot ja prosessit. Kun jossain on ongelma, alan heti miettiä ratkaisua, ja juuri se innostus on se, mikä minut triggeröi.

Autotallista se lähti

Kaikki lähti autotallista. Tein itse uistimia ja kalastusvälineitä, viritin mopoja ja kehittelin kaikenlaista, ihan sellaista insinöörimäistä puuhastelua, mitä moni muukin tekee. Jossain vaiheessa aloin miettiä, mitä näistä voisi myydä, mutta yhdestäkään ideasta ei tullut oikeaa tuotetta.

Mietin myös, että jos mikään ei vie eteenpäin, ideat loppuvat jossain vaiheessa kesken. Se oli väärä tulkinta, koska aina löytyy jotain uutta viritettävää. Nykyään oikeastaan toivon, että ideat loppuisivat joskus kesken, sillä se tarkoittaisi, että joku niistä on lähtenyt lentoon.

Aasian meriltä P6:een ja tutustuminen Tribeen

Tampereelle muuttaessani tein reissuhommia, eli olin pari kuukautta kerrallaan ulkomailla ja sitten muutaman viikon vapailla Suomessa. Koronan aikaan seilasin Aasian merillä ja Kiinan nurkilla jos jonkinmoisissa kommelluksissa, ja merelläkin mietittiin useampaan otteeseen uusia ideoita ja bisneksiä. Liikkeelle ne eivät lähteneet, mutta ideointi ei loppunut sielläkään.

Suomessa korona oli sulkenut lähes kaikki paikat, joten vapailla oli vaikea löytää tekemistä. Silloin löysin P6:n, joka oli ensimmäisiä koronan aikaan avattuja paikkoja, ja sitä kautta Triben hankkeet ja harjoitukset. Olen ollut niissä mukana säännöllisen epäaktiivisesti, jossain aktiivisen ja epäaktiivisen välimaastossa.

Ohjelmat ja se sama virhe

Ohjelmia on ehtinyt kertyä useampi eri ideoilla, ja välillä olen ollut ehkä vähän väärä valinta koko ohjelmaan. Olen silti kiitollinen jokaisesta, koska ne pakottavat tekemään ja työstämään asioita, joita ei yksin välttämättä veisi eteenpäin. Eri asia on, viekö ohjelmassa tehdyt asiat oikeasti käytäntöön vai tekeekö ne vain ohjelmaa varten, ja sitä kannattaa minusta miettiä kriittisesti. Jos tehtävästä syntyy päätelmä, muuttaako se jotain?

Minun syntini oli pitkään sama: rakensin jotain fyysistä ilman minkäänlaista ajatusta myynnistä. Pidin ideoita hengissä kauan ja perustelin itselleni, että niistä tulee vielä jotain, mutta asiakkaita ja näyttöjä ei tullut. Käytännössä jatkoin puuhastelua siellä pienessä autotallissa, vertauskuvallisesti.

Jälkikäteen ajateltuna olisin tarvinnut kovempaa palautetta. Ohjelmissa käytännössä jokainen idea sai kannatusta, vaikka ideavaihe on se kaikista helpoin vaihe ja vastaus siihen, kannattaako jatkaa, pitäisi saada nopeasti.

Hidasta tämä on ollut myös siksi, että olen aina ollut vähän nössö enkä ole uskaltanut lähteä all in. Teen edelleen palkkatöitä, mikä rajoittaa aikaa, mutta toisaalta antaa mahdollisuuden rakentaa uudestaan ja uudestaan ja epäonnistua niin, että pystyn vielä jatkamaan. Joku sanoo, että se on huono juttu, ja joku toinen, että ihan ok.

Mikä puuttui

Jossain vaiheessa tajusin, mikä minulta puuttuu, ja se on myynti. Kehittämistä voi tehdä loputtomiin ja toiminnallisuuksia virittää aina vähän paremmaksi, ja samalla tulee kätevästi vältelleeksi myyntityötä. Ainakin minä olen tehnyt juuri niin.

Sanotaan, että yrittäjä on itse paras myyjä, ja niin voi ollakin, jos osaa myydä. Myynti kuitenkin pelottaa todella montaa, ja olen nähnyt saman muissakin ideavaiheen yrityksissä. Kehittämiseen rakastutaan ennen ensimmäistäkään kauppaa, asiakkaita kontaktoidaan liian vähän, ja sitten vaihdetaan B2B:stä B2C:hen, koska yrityksiltä ei saatu vastauksia kyselyihin. Tämä on toki minun oma tulkintani, mutta sen olen oppinut, että mikään ei liiku eteenpäin  oikeasti ilman myyntiä. Toki moni osaa puhumalla paikkailla tilannetta.

Startup Rocket ja viiden minuutin kahvi

Startup Rocketiin päädyin ihmisten kautta. Tapasin Tirben tapahtumassa muutaman mielenkiintoisen tyypin, joiden kanssa lähdin sitten Rockettiin.

Startup Rocket on ollut minulle yksi parhaista ohjelmista. Isoin juttu tässä ohjelmassa oli se ettei keskitytty kenenkään yksittäiseen yritykseen tai sen taustoihin, vaan käytiin läpi niitä perus asioita, joiden pitää olla kunnossa missä tahansa busineksessa. Jos peruspalikat eivät ole kunnossa, ne pitää laittaa kuntoon ja selvittää ne asiat, jotka on vielä selvittämättä. Käytännössä siis validoidaan ideaa, ja siihen Rocketissa päästiin hyvin kiinni.

Pysäyttävin hetki tuli Rocketin loputtua. Kasper käveli ohi, ja Ishan, joka vetää Rockettia, sanoi hänelle vain, että ”istu alas, tällä kaverilla on kysymystä myyntiin liittyen”. Kasper istui viideksi minuutiksi kahville ja avasi minulle myynnin saloja omalta kulmaltaan, jota en ollut tullut edes ajatelleeksi.

Tuo kahvihetki kuvaa silti minusta hyvin sitä, miten Rocket toimii: kohtaamiset ovat merkityksellisiä, vaikka ne kestäisivät vain viisi minuuttia kahvin ääressä. Siitä iso kiitos järjestäjille. He antoivat kontakteja, pistivät itsensä likoon ja jakoivat osaamistaan, tyyliin ota yhteyttä tähän kaveriin, hän pystyy sparraamaan sinua. Minusta se on kaikkein arvokkainta, mitä tällaisesta ohjelmasta voi saada.

Omia ajatuksia matkan varrelta

Ajattelen tätä kaikkea vähän kuin taloa, jossa on viisi kerrosta, eikä seuraavaan kerrokseen mennä ennen kuin edellinen on kunnossa. Ideavaiheessa se ensimmäinen kerros pitää sisällään muun muassa myynnin. Ensin pitäisi kysyä, kuka soittaa ne sata puhelua viikossa, ja sitten katsoa, tuliko ne soitettua ja mitä niistä seurasi. Jos tuloksia ei tule, sekin on vastaus, ja silloin pitää uskaltaa sanoa ääneen, ettei tätä kannata jatkaa. Pillit pussiin on ihan hyvä lopputulos, kun sen takana on oikeaa testausta.

Missä nyt

Olen vielä ideavaiheen ja yrittäjyyden alkutaipaleella. Muutamassa käynnissä olevassa harjoituksessa opetellaan, mitä myyntityö oikeasti vaatii, jotta ideasta saadaan myytävä tuote.

Seuraavaksi tavoitteena on oppia myynnin salat tuotteesta ja palvelusta riippumatta. Saattaa olla jos tämän homman ottaa haltuun pääsee kertomaan muille ideanikkareille mitä minun mielestäni kannattaa tehdä ideavaiheessa.

Atte Koskela